Tyyneys.

Syvä huokaus. Asiat loksahtavat aina paikoilleen. Uusi asuntoni on aivan mahtava, kämppistytöstä puhumattakaan. Sotkuinen huoneeni, keltainen kylpyhuone, puulla ja punaisella sisustettu olohuone, keittiö mitä mainioin leivontaan ja teen keittämiseen, musiikkihuone kitaralla ja rummulla, ja tietenkin parveke joka soveltuu hyvin istuskeluun ja yleiseen tyhjäntoimittamiseen. Mieli lepää kilpaa ruumiin kanssa, ja olo on kokonaisvaltaisen hyvä. Itse tehty ruoka, tila ympärillä, viihtyisä asuinympäristö ja erilainen elämänsisältö tekevät ihmeitä kenelle tahansa, ja onneksi tässä tapauksessa minulle.

Sosiaalinen kanssakäyminen vastakkaisen ja miksei samankin sukupuolen kanssa edistyy samaa tahtia, eli ei edisty ollenkaan. Olen täysin, ja sataprosenttisen tyytyväinen tämänhetkiseen tilaani, jossa aikaani riittää ystäville, hiippareille ja omalle "taiteelleni" Hmmh, pitäisi yrittää karsia sarkastinen suhtautuminen omaa luovuuttani kohtaan, sillä jos ei usko itseensä, niin kukas muukaan vaivautuu uskomaan sinuun.

Ostin mahtavan postikortin Retretistä, kuva pikkutytön patsaasta. Kävin uskomattoman upeassa taidenäyttelyssä. Taiteilija Kim Simonssonin työt löivät minut ällikällä, ja oloni oli ylitsevuotava (jos niin voi sanoa) kun astelin Retretin luolaan rakennetuissa pimeissä saleissa, valonheittimien valaistessa upeat ja vaikuttavat veistokset. Kunnioitusta.

http://www.kimsimonsson.com/kuva.php?id=140