Loppuuko velvollisuudet koskaan?

Enää yksi yo-kirjoitus. Yksi. Hah! Monta vuotta meni, mutta kohta alkaa olla urakka finaalissa.

Rakkauselämä on miten on, en oikein osaa sopeutua ja eliminoin kaikki häiriötekijät. Rakkaus itsessään (jos sellaiseksi voi kutsua max. puoli vuotta kestäneitä ihastuksia) tuntuu häiriötekijältä, enkä oikein loppujen lopuksi kaipaa muita kuin itseäni. Toki ihmisten joukosta löytyy kivoja poikkeuksia, mutta kokemusteni perusteella voin sanoa saavani enemmän irti rakastavasta ja läheisestä ystävyyssuhteesta kuin parisuhteesta. Ehkä joku ihana tytteli tai uroo joskus pyyhkii maan jalkojeni alta ja pökerryttää sokeaksi asti. Kuitenkin kokeileminen ja hassuttelu on parasta, ainakin tällä hetkellä. Miksi tarvitsisi havitella normien mukaisia haaveita omasta kullasta, perheestä ja koiralaumasta, kun se hyvä on jo koko ajan läsnä. Miksi ei voi olla kerrankin tyytyväinen, oikeasti tyytyväinen nykyhetkeen ja vain imeä viileää kevätilmaa keuhkoihin, rakastaen omaa olemassaoloaan. Tälläisinä hetkinä rahahuolet, ihmissuhdemurheet, paha olo ja stressi unohtuvat kokonaan, ja mieli lepää.

Aijai laiskuus.

Höh, unohdin jo kokonaan koko blogin.

Nyt pyhästi vannon ettei niin käy, ehkä. Tuntuu että koko blogi on koskenut muuttamista, ja nyt voin ilokseni taas ilmoittaa että seuraava muutto on jo tiedossa! Porvoo (P-town) on paras paikka kyllä, mutta Helsingistäkin löytyy varmaan kaikkea hauskaa. Tein Brunbergilla töissä ollessani päivittäin (kassalla tylsistyneenä) listoja siitä, mitä kaikkea teen ja luon Stadiin päästyäni ja se auttoi kylmän talven yli juuri ja juuri. Tuntuu nyt ihan hyvältä, mutta kylmyys ja lumi on parhaita vetämään mielen maahan ja luovuuden nollaan. Totaalisesti nollaan. En ole tehnyt varmaan mitään muuta talvella kuin dokaillut, hengaillut, näyttänyt pitkää naamaa ja haaveillut paremmasta elämästä. Siksi ette, rakkaat kuulijani (tai no Enrique), ole jääneet mistään elämää mullistavista viisauksista paitsi.

Porvoossa on uusi baari, Soho. Se on aika kiva paikka ja sen myötä on tullut pieni vastahakoisuus lähteä Porvoosta. Mutta ajattelen ehkä liian radikaalisti, ei se lähtö kummiskaan lopullinen olisi. Porvoossa on perhe ja ystäviä ja Porvoon kesä on ehkä mahtavin ikinä. Kesäksikin on ihan huippuja suunnitelmia, elokuun alussa ainakin Metsäfestiwaalit ja heti perään reilausta ihanan Annan kanssa kuukauden verran. Alkukesän voisi viettää tehden löyhästi töitä, kerätessä energiaa ja toteutellen projekteja.

Eehh ainiin ennakkotehtävät. Tässä pitäisi parin viikon sisään kerätä kokoon 7+3+1+1 kuvaa, ja niistä pitäisi tehdä niin tasokkaita että Taideteollinen korkeakoulu huolii lämpimään syliinsä. Hah! Yksi toinenkin kiva projekti on tuloillaan, mutta siitä en sen enempää puhu vielä . ^^

Kevät hiipii rintaan, vaikka ulkona on lumimyrsky.