Epäkohtia.

Pohdiskelimme ystäväni kanssa tässä eräänä kauniina päivänä (päivät ovat olleet toistuvasti kauniita), että minne mennä etsimään yhden yön seuraa tai elämänkumppania, jos olet homo- tai biseksuaali tyttö. Heterot ovat vallanneet helsingin homobaarit etsiessään mielenkiintoista biletysseuraa ja uusia elämyksiä. DTM:ssä riittää homoja, eikä ulkopuolisia miehiä käy siellä, varsinkaan suomalaisia. Suomalaiseen mieheen on homofobia kirjoitettu geeneihin, mutta naisen geeneistä se on hiljalleen poistumassa. Tämä on todettu harmillisiksi meille naisille ja tytöille, jotka sattuvat siitä samasta sukupuolesta pitämään, sillä mennessä DTM:n ei voi enää edes tietää onko tyttö jonka kanssa keskustelet kenties hetero. Luulisi että sen oikean löytäminen on jo tarpeeksi vaikeaa tässä maailmassa, ja nyt se on rajoitettu minimaaliseksi.

Tyttöjen mielestä saattaa kenties olla jännittävää lähteä Helsinkiin asti viettämään iltaa, ja valita paikka täynnä eksoottisia ja erilaisia ihmisiä. Mutta he eivät ymmärrä että kaikki eivät ole siellä vaan bilettämässä ja töllistelemässä ihmisiä tunteakseen itsensä erityiseksi, monet lähtevät homobaariin oikeasti tutustuakseen ihmisiin ja ehkä löytämään juuri sen, kenen kanssa haluaisi viettää elämänsä. Olen miettinyt monesti että haluaisin taas lähteä pitkästä aikaa käymään Helsingin yöelämässä, mutta kokemuksesta tiedän ettei se ole niin yksinkertaista. Olen monesti ns. iskenyt silmäni kauniiseen tyttöseen tai komeaan naiseen, mutta juttelemaan mentyäni saanut saman vastauksen: "Sori mä en tykkää tytöistä, tulin tänne vaan mun homokavereitten kans".

?????????????????????????????

Haikeus.

Tulee haikea olo kun katsoo elokuvaa "Liikkuva Linna". Ärsyttää kun oikeassa elämässä ei ole niin charmikkaita ja tyylikkäitä miehiä kuin Hauru niminen velho. Tuli melkein jätetty olo elokuvan loppuessa.

Tulee haikea olo aina hauskan illan jälkeen herättyään, varsinkin jos on lähtenyt liian aikaisin liiallisen humalatilan vuoksi. Miettii että mitä kaikkea olisi vielä voinut tapahtua, ja mistä jäi paitsi.

Tulee haikea olo kun katselee rakastavaisia. Helliä, melkein automaattisia hipaisuja, hiukset pois toisen silmiltä, rakastava ja kaikki murheet poistava tiukka halaus.

Haikeaa, kun ihmiset vaihtuvat ja katoavat ympäriltäsi, asiat jotka ovat olleet tärkeitä muuttuvat merkityksettömiksi, unohtuvat ja katoavat kokonaan.

Kiedon itseni tiukkaan pakettiin enkä päästä ketään sisään, enkä anna ulkomaailman koskettaa minua. Olen yksin, niin on aina ollut, ja on aina loppujen lopuksi oleva.

Inspiration.

Istun ATK:n tunnilla, juhlistan sisäisesti neljättä vuottani lukiossa ja mietin elokuvaa jonka tulemme tekemään kyseisillä tunneilla. Kuuntelen 1200 Microgramsia ja olo on sen mukainen, ideoita leffaan syntyy vaikka millä mitalla ja nopeammin kuin valo liikkuu avaruudessa. Pienoiselokuvamme tulee kertomaan häiriintyneen ihmisen ajatusmaailmasta, asioista joita hän näkee, ajattelee, kuulee ja useimmiten kuvittelee hallusinaatioittensa vallassa. Elokuvasta tulee osaksi mustavalkoinen, lisänä hippu neonvärejä ja psyksedeliaa.

"Lets all take some mescaline"

Vaihdan musiikkia. Tulee ylväs ja runollinen olo, rydikäs ja samalla melodinen. Tekee mieli huojua olemattoman tuulen mukana, avata hiukset (joita olen päätynyt taas rakastamaan) ja heilutella niitä tuulessa, mekon lentäessä ilmaan! Haluaisin kertoa kaikille elämäntarinani ja jakaa avoimesti kaikki salaisuuteni, avata sieluni ja hengittää samaa ilmaa joka heittää mekkoni ylös puun oksalle. Haluaisin olla alasti maailman edessä, sen ottaessa minut syleilyynsä, rakastaen kaikkia epäkohtiani. Rakastan elokuvaa Frida. Elokuva kertoo taiteilijasta nimeltä Frida Kahlo, ja yksi kohta on jäänyt selkeästi mieleeni. Fridalle kerrotaan ensimmäistä kertaa tulevan aviomiehensä luonteenpiirteistä ja Diegosta sanotaan: "Hän saisi kaikki naiset jotka häntä miellyttävät, hän huomaa naisen kaikki epäkohdat ja rakastaa häntä juuri niiden vuoksi, eikä niistä huolimatta". En kuitenkaan muistanut sitä niin selkeästi, mutta tarkoitus lienee selvä.

Löysin ihanan asunnon netistä. Iso kolmio keskustasta, kaksi makuuhuonetta ja olohuone, iso keittiö ja parveke. Kaipaan pois pienestä kopistani, joka alkaa tuntua ahdistalta. Haluaisin löytää sopivan henkilön jakamaan sen kanssani, enkä tiedä kuka olisi juuri se. Sitä pohtiessa.

Eternal Erection - Simple People

The wonderful lightness of being!

Viikonloppu sujui sekavassa mielentilassa ja eeppisissä tunnelmissa. "Hei mulla on idea! Mennään vessaan ja otetaan paidat pois!!!" "Joooooooo!"



Lauantaina suuntasimme porukalla suuntamme Vallilaan, jossa ystävämme asustaa. Olimme menossa juhlimaan hänen lähtöään kaukaisiin maihin sotimaan kaukaisen asian puolesta, ja odotimme innolla tulevaa iltaa. Olin varannut reissulle pari pulloa viiniä, kaksi legendaarista Melnik 13 punaviiniä. Avasin ensimmäisen pullon bussissa, jossa törmäsin naiseen, joka sattui olemaan vanha tuttavani. Muistelin hetken pullo kourassa yhteisiä hetkiämme DTM:ssä ja kulkiessa Helsingin katuja käsi kädessä. Se siitä, join lisää.



Saavuimme Vallilaan hieman eksyksissä, onneksi eräällä oli puhelimessaan maaginen karttalaite, joka löysi meidät turvallisesti perille. Ja toisin kuin joku toinen bileisiin saapunut, me emme menneet koputtamaan Hell's Angelsien tukikohdan ovelle kyselemään "Juhon bileistä".



Ilta tiivistettynä: tanssimme, joimme, otimme paidat pois vessassa (med Enrique), lauloimme Bohemian Rhapsodyn takapihalla monen monituista kertaa, katselimme sammuneita, lauloimme lisää, keräsimme kertyneet pullot pöydälle (josta loppui tila), juhlimme, juhlimme ja juhlimme. Löysin vielä yhden pullon mainiota valkoviiniä. Paita liivini alta katosi maagisesti, jättäen jälkeensä vain juuri ja juuri säädyllisen liituraitaliivin. Tanssin, tanssin, tanssin! Nukahdin kuudelta vain herätäkseni samoissa tunnelmissa aamulla, musiikin jo soidessa! Hyppäsin mukavasta punkastani jo valmiiksi tanssien, Enriquen ensin heräteltyä minua. "Vielä 5 minuuttii örrhh". Tasan viiden minuutin päästä tanssijalka jo vipattaakin muiden nukkuvien ja krapulaisten ihmisolentojen ympärillä, kaikkien tuskaillessa ja rypiessä omassa kurjuudessaan. Jopa edellisenä iltana alasti sammunut ja patjalleen oksentanut poika tuli kyselemään housujaan ja jakamaan elämänviisauksiaan. Maistelin aamulla jotain vihreää, joka hieman rauhoitti mieltäni ja laimensi intoani, katsoimme elokuvaa.

Ahh olemisen sietämätöntä keveyttä, elämän absurdeja muotoja joita se satunnaisesti ottaa, ilman omaa valintaa tai tahtoa, vieden elämän teille tuntemattomille, aaville aavikoille, sankkoihin metsiin, Vallilaan!

Saan viestiä bussin mysteerinaiselta. "Olen tulossa kaupunkiisi kahden viikon päästä perjantaina. Löytyisiköhän minulle sija vierestäsi?" Viesti ei tietenkään ollut yhtä tyylitelty kuin korea käden jälkeni antaa ymmärtää, mutta tarkoitus tulee selväksi.